Vanha sivusto

Tämä on vanha itQ.fi-sivusto, ja sisällön ylläpitäminen sille on lopetettu. itQ siirtyi WordPress-alustalle 6.6.2015.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa

Oman suo­ma­lai­sen .fi-do­mai­nin va­raus − vaik­ka­pa blo­gil­leen − mak­saa vuo­del­ta vain 12 eu­roa, ei­kä vaa­di hir­muis­ta tek­nis­tä osaa­mis­ta.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus
Varsin moni suomalainen oman kotisivun tai blogin ylläpitäjä käyttää palvelun mukana tullutta palveluntarjoajan omaan verkkotunnukseen perustuvaa alidomainia, vaikka suomalaisen .fi-tunnuksen hankkiminen olisi täysin mahdollista ja ehkä ihan fiksuakin.

Omien havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että .fi-verkko-tunnuksiin ja niiden hankkimiseen liittyy harhaluuloja, jotka on syytä kumota.
  1. Verkkotunnuksia voivat hakea vain yritykset. Väärin: kuka tahansa vähintään 15-vuotias suomalainen voi hakea verkkotunnusta.
  2. Verkkotunnus maksaa paljon. Väärin: Tunnus suoraan Viestintävirastosta haettuna maksaa 12 euroa vuodessa. Tunnuksen voi hakea ja maksaa myös kolmeksi tai viideksi vuodeksi, jolloin laskennallinen vuosihinta on edullisempi.
  3. Verkkotunnuksen pitää perustua omaan nimeen. Väärin: Verkkotunnuksen nimen saa melko vapaasti itse valita. Tunnukselle on muutamia rajoituksia, joista merkittävimpänä tunnus "ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen". Verkko-osoitteen pitää muutenkin olla asiallinen. Viestintävirasto on määritellyt sallitut ja kielletyt osoitteet suhteellisen tarkasti.
  4. Hyvät/lyhyet verkkotunnukset on jo viety. Väärin: Kolmekirjaimisia tunnuksia on vapaana vaikka kuinka paljon, ja jopa jotkut kaksimerkkisetkin domainit odottavat yhä ottajaansa. Muutamalla yrityksellä vapaa domain löytyy aiheeseen kuin aiheeseen.
  5. Domainin hankkiminen on vaikea/ aikaavievä prosessi. Väärin. Kun hankin itselleni kingi89.fi -verkkotunnuksen, aikaani meni vajaa puoli tuntia. Hieman teknistä tietoa ja osaamista vaaditaan, mutta muuten homma on varsin suoraviivainen.
  6. En tarvitse omaa .fi-verkkotunnusta. Makuasia, mutta: Paitsi omaa verkkosivustoa tai blogia varten, oma verkkotunnus voi olla näppärä keino esimerkiksi kotikoneen ja sen tiedostojen etäkäyttöön. Verkkotunnuksella ei tarvitse olla periaatteessa mitään palveluja, vaikka kieltämättä aika hyödytöntä domainin hankinta tuolloin on.
Jos verkkotunnuksen hakeminen tuntuu turhan työläältä, tai haluaa sen liitettäväksi esimerkiksi web-hotellipalveluunsa, voi tunnuksen hankkia osana muuta palveluaan. Useimmat suomalaiset web-hotellipalveluntarjoajat hankkivat haluttaessa .fi-verkkotunnuksen ja tekevät tarvittavat määritykset pientä korvausta vastaan asiakkaansa puolesta.

Jos sen sijaan haluaa hankkia verkkotunnuksen vaikkapa Blogger-blogiaan varten (kuten itse olen tehnyt tämän itQ-blogin kanssa), tai haluaa oman .fi-osoitteen kotipalvelimelleen (kuten kingi89.fi), kannattaa haku hoitaa suoraan Viestintäviraston kanssa itse. 5 helppoa vaihetta, ja homma on hoidossa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Repputarkastus, kännykkä­taka­varikko ja koululaisen oikeudet

OKM ha­lu­ai­si opet­ta­jil­le oi­keu­den tar­kis­taa pe­rus­kou­lu­op­pi­laan vaat­teet ja re­put se­kä ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­vät tai vaa­ral­li­set esi­neet. Mut­ta mi­ten huo­leh­di­taan kou­lu­lai­sen oi­keuk­sis­ta ja yk­si­tyi­syy­des­tä?
Kuva: bnilsen: open backpack. c ba 2.0
Opetus- ja kulttuuriministeriö opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla esittää opetukseen liittyvän lainsäädännön muuttamista, ja OKM:n tiedotteen perusteella valtaosa muutoksista vaikuttaa ihan järkeenkäyviltä:
Perus­opetus­laissa säädet­täisiin kasvatus­keskustelusta, joka olisi uusi kasvatuk­sellinen keino puuttua ja ennalta­ehkäistä oppilaan häiritsevää tai epä­asiallista käyttäy­tymistä. Jälki-istuntoon liittyvää säätelyä tarken­nettaisiin siten, että mm. kirjallisten ja suullisten tehtävien ja harjoitusten teettäminen oppilailla tulisi mahdolliseksi.
[--]
Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden lisäämiseksi ja heidän vaikutus­mahdolli­suuksiensa parantamiseksi ehdotetaan, että jokaisessa perus­koulussa tulisi olla oppilas­kunta. Tämän lisäksi oppilaiden ja opiskeli­joiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien velvollisuutta kehittää osallisuutta vahvistet­taisiin nykyisestä.
[--]
Opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin järjestämään mm. mahdollisuuksia osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun tai oppilaitoksen järjestyssäännön valmisteluun.
[--]
Perusopetuslakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus järjestää opetusta kattaisi aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin hänen terveydentilansa sallii.
Kuten sanoin, nämä ovat ihan järkeviä ja ilmeisesti paljon kaivattujakin muutoksia. Näiden lisäksi ehdotuksessa on kuitenkin eräs − mediahuomionkin varastanut − kohta.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Estot eivät vaikuta TPB:n käyttöön

The Pi­rate Bay -ky­se­ly­ni mu­kaan oi­keu­den lan­get­ta­ma si­vus­tol­le pää­se­mi­sen es­tä­mi­nen ei suu­rim­paan osaan ih­mi­sis­tä ole vai­kut­ta­nut mi­ten­kään.

Kuva: The Pi­rate Bay -lo­go/ The Pirate Bay
Puolisentoista kuukautta kestänyt kyselyni The Pirate Bay -sivuston estoihin liittyen on nyt päättynyt. Ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan päivitettyä kierto-ohjetta, on paikallaan hieman esitellä kyselytuloksia.

Kaikkiaan kyselyyn saatiin vastaukset 25 henkilöltä, ja arvontaan näistä vastaajista osallistui 131. Vastaajamäärä jäi hieman alhaisemmaksi kuin suunnittelin, mikä johtuu osittain siitä, että blogiani saavutaan tyypillisesti lukemaan Googlen hakutuloksesta, eikä välttämättä sitoutumista tai luottoa kirjoituksiani kohtaan löydy2.

Tein jo­kais­ta hy­väk­syt­tyä ar­von­taan osal­lis­tu­jaa var­ten oman ar­van, jos­sa oli sa­tun­nai­nen merk­ki­jo­no. Nä­mä hei­tet­tiin hat­tuun, ja on­ne­tar nos­ti siel­tä oi­ke­as­sa ala­reu­nas­sa ole­van IJvI-ar­van.

Kuva: Riku Eskelinen
Arvonta suoritettiin siten, että onnettarena toiminut avovaimoni nosti hatusta yhden arvan. Arvoissa oli kussakin satunnainen merkkijono, ja merkkijonot puolestaan oli linkitetty vastaajiin. Näin kukaan muu kuin minä ei päässyt käsiksi henkilötietoihin. Voittava merkkijono oli muuten IJvI, ja voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi tulokset yksitellen ja erillään toisistaan. Saatan myöhemmin analysoida tuloksia tarkemminkin.