 |
Maailma muuttuu, ja joskus minunkin on pakko muuttua mukana. Kun miniläppäreitä ei kaupoista löytynyt, ryhdyin tabletin omistajaksi.
Kuva: Riku Eskelinen, c b |
Vuonna 2008 innostuin hankkimaan itselleni mobiililaajakaistan ja Eee-miniläppärin muun muassa silloisia datanomiopintojani piristämään. Valmistuttuani keväällä 2009 edessä oli lähes saman tien inttiin lähtö, ja miniläppäri mokkuloineen toi kasarmi-iltoihin paljon piristystä ja yhteyden ulkomaailmaan.
Kesällä 2010, asepalveluksen suorittaneena ja työttömänä, en enää tarvinnut mobiililaajakaistaa kotini nopean laajakaistan rinnalle, mutta miniläppäri täytti edelleen tehtävänsä sohvanpohjadatailussa. Mitään hyödyllistä Eee:llä ei tokikaan voinut tehdä, mutta YouTube-videoita sillä välttävästi katsoi ja Facebookkia vahtasi.
Vuodet vierivät, ja Internet-sivustojen laitteistovaatimukset alkoivat käydä ylivoimaiseksi Eee:n 900 megahertsin suorittimelle ja ennen kaikkea vain 512 megatavun muistille. En kuitenkaan raaskinut ostaa uutta läppäriä vain satunnaista netin selailua varten, joten syvään hengittäen käyttöni jatkui.
Syksyllä 2012 kyllästyin työttömänä oloon, ja lähdin opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistoon. Miniläppäri sai jälleen uuden tehtävän, sillä luentomuistiinpanojen kirjoittaminen käy ainakin itseltäni huomattavasti luontevammin näppäimistöllä kuin kynällä. Kun muistiinpanot kirjoittaa text/plain-muodossa
1, ei koneeltakaan paljoa vaadita. Näppäimistö toki oli nafti, mutta siedettävä.
Nyt alkukeväästä 2013 vaikuttaa kuitenkin siltä, että aika on vihdoin ajamassa Eee:n ohi, ja jo miniläppärin ulkonäöstä on havaittavissa, että laite alkaa olla täysinpalvellut. Vaikka läppäri teoriassa toimiikin, alkaa siihen vuosien aikana kertyneet pikkuviat, kuten näytön häiriöt
2, jo haitata käyttämistä. Siispä uutta miniläppäriä metsästämään.