Vanha sivusto

Tämä on vanha itQ.fi-sivusto, ja sisällön ylläpitäminen sille on lopetettu. itQ siirtyi WordPress-alustalle 6.6.2015.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Clementine: musiikkisoitin täyttä timanttia

Amarok 1.4:stä esikuvanaan pitävä Clementine-
musiikkisoitin on tähän mennessä paras kokei-
lemani soitin.
Kuva: Clementine-logo/ Clementine-player.org
Ennen KDE4-aikakautta pidin KDE 3.5:n Amarok-musiikkisoitinta maailmankaikkeuden parhaana soittimena. Sitten julkaistiin liian raskas ja ruma KDE4, ja hieman myöhemmin uusi Amarok, josta en samoista syistä myöskään pitänyt.

Tuossa vanhemmassa Amarokissa (1.4-sarjassa) olivat ominaisuudet kohdillaan: siinä oli nopea musiikkikokoelmanhallinta, ja soittolistan suodattaminen lennossa eri kriteereillä oli helppoa. En muista, mitä toimintoja uuteen KDE4-Amarokiin siirtyi ja mitä ei, mutta lopetin sen käytön lähinnä epäkäytännöllisyyden takia.

Olen kuitenkin jo hyvän aikaa sitten löytänyt uuden musiikkisoitinten helmen: Clementinen. Clementine näyttää ja tuntuu siltä "hyvältä Amarokilta", mutta siinä on paljon myös sellaista, joka tekee siitä vieläkin paremman musiikkisoittimen. Minun onkin jo korkea aika kirjoittaa sitä ylistävä blogipostaus.
Clementinen käyttöliittymä on tehty Nokian1 Qt-toolkitillä, kuten KDE4:kin. Koska olen lähinnä Gnome3- ja näin ollen GTK+-käyttäjä, Clementinen Qt-riippuvuudet luovat pientä overheadia, eikä se istu niin hyvin Gnome-työpöydälle kuin "natiivit" sovellukset. Qt:n hyvyydestä ja huonoudesta voidaan väitellä maailman tappiin asti, mutta tosiasia on kuitenkin se, että se toimii niin Windowsilla, OSX:llä kuin Linux-työpöydillä. Myös Clementine on saatavilla kaikille mainituille.

Clementine ei ole musiikkisoitin niille, joiden mielestä tulitikkuaskin kokoinen "Edellinen, Tauko, Seuraava" -ikkuna on oikea valinta: jotta sivupaneeli, soittolista ja muut osat mahtuvat järkevästä näkymään, täytyy ikkunaa pitää laajennettuna koko näytölle ainakin omalla 1152×864 -resoluutiollani.

Kuva paljastaa Clementinen ulkoasun
lisäksi myös hieman musiikkimaustani,
klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Kuvan
kappaleet ovat Grooveshark-soittolistal-
tani.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.
Toisaalta onpa Clementinellä paljon näytettävää ja kosketeltavaa: hakupalkki, sivupaneeli, joka on jaettu useisiin välilehtiin, soittolista - tai useita välilehtiä soittolistoja, albumikuvitus, äänen visualisointi ja kontrollit. Parhaiten tämän sekavan kuuloisen mutta yllättävän käyttäjäystävällisen käyttöliittymän ymmärtää näkemällä ja kokeilemalla.

Sivupaneelin välilehdet esittelevät käyttäjälle eri verkkopalveluista kerättyjä tietoja soivasta kappaleesta ja artistista: Wikipedia-artikkelit ja kappaleen sanoitukset ovat aina parin klikkauksen päässä. Saman sivupaneelin kautta soittolistalle voi lisätä kappaleita niin Clementinen ylläpitämästä musiikkikirjastosta, kansioista kuin myös esimerkiksi Groovesharkista, Spotifystä ja Magnatunesta. Oletettavasti myös kappaleiden tuonti ja vienti soitinlaitteille onnistuu - tätä en kuitenkaan ole kokeillut laitekantani puutteiden takia.

Monissa muissakin musiikkisoittimissa on automaattisesti tiettyjä kansioita seuraava musiikkikirjasto, jonka ansiosta uusia kappaleita ei tarvitse itse etsiä ja siirtää soittolistoille. Olen kuitenkin omassa käytössäni huomannut, että tämä toiminto on usein toteutettu kehnosti: kun soitin alkaa skannaamaan tuhansia tiedostoja NFS-levyjakokansioista, alkaa 100-megainen lähiverkko äkkiä takkuilla, ja iowait2 hyppää taivaisiin. Siirryttyäni gigabittiseen verkkoon pullonkaula siirtyi tiedostopalvelimen suorituskykyyn. Siispä minulle on tärkeää, ettei kirjaston skannaus aiheuta järjetöntä verkkoliikennettä. En tiedä, miten Clementine teknisesti tämän on toteuttanut, mutta se toimii.

Eräänä olennaisena toimintona pidän myös jononhallintaa. Yleensä kuuntelen koko kirjastoani Grooveshark-kokoelmalla höystettynä Sekoita kaikki -toiminto päällä. Jos haluan kuunnella jonkin tietyn kappaleen, etsin sen ja kaksoisklikkaan sitä, mutta jos kappaleita onkin kaksi tai useampia, taktiikka ei toimi. Siksi arvostankin mahdollisuutta asettaa kaikki haluamani kappaleet jonoon, jolloin Clementine soittaa ne toistensa perään ja jatkaa sitten satunnaista toistoa.

Clementinen asetukset ovat moni-
puoliset, mutta melko selkeät.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.
Clementine on mielestäni lähes täydellinen soitin: se on mukautettavissa ja tukee lähes mitä tahansa musiikkiin liittyvää. Se on myös lähes täysin suomennettu: kirjoitushetkellä käännössivuston mukaan käännettynä oli 90 % merkkijonoista.

On soittimessa toki omat puutteensa: suurimpana näkisin Grooveshark-toiston ajoittaiset ongelmat, esimerkiksi kappaleen tauottaminen johtaa usein siihen, että sitä ei toisteta loppuun asti. Myöskin PulseAudio kaatuu välillä Clementinen käynnistyksessä, mutta en tiedä kumpi on oikea syyllinen.

Nimeän silti Clementinen parhaaksi musiikkisoittimeksi, jota olen koskaan käyttänyt. Tietooni ei myöskään ole tullut, että jokin soitin vielä parempaan esitykseen pystyisi. Jos näin kuitenkin on, palautetta voi jättää kommentteihin.

Clementinen lataussivulta löytyy asennuspaketit kaikille alustoille, kuten myös ohjelman lähdekoodi. Suosittelen Ubuntu-käyttäjiä käyttämään PPA:ta, jolloin Clementine päivittyy käytännössä päivittäin. Lataussivu opastaa ottamaan PPA:n käyttöön näin:
sudo add-apt-repository ppa:me-davidsansome/clementine
sudo apt-get update
sudo apt-get install clementine
--
1) Tiedän, jotkut pitävät loukkauksena kutsua Qt:ta Nokian omaisuudeksi, mutta niin se vain on.
2) Input/Output Wait, se aika, jolloin suorittamista ei voida jatkaa I/O-pyynnön odottamisen takia.

Ei kommentteja :