Vanha sivusto

Tämä on vanha itQ.fi-sivusto, ja sisällön ylläpitäminen sille on lopetettu. itQ siirtyi WordPress-alustalle 6.6.2015.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Ylipitkä esitys antaisi poliisin loukata tietoturvaa ja yksityisyyttä

Poliisilla voi olla pian valtuudet
murtautua verkon välityksellä
tietokoneelle.

Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0
Sunnuntai-iltana erinäiset kotimaiset keskustelufoorumit ohjasivat minut Piraattipuolueen foorumille, jossa puolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto esittelee lausuntoluonnosta varsin kyseenalaisille esityksille poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi. Paketti sisältää omasta mielestäni räikeitä loukkauksia yksityisyyteen ja on liian laaja käsiteltäväksi kokonaisuutena.


Viestissä kritisoidaan esitysten pituutta, eikä syyttä:
Kyse on paketista, johon kuuluu kaksi hallituksen esitystä, joihin sisältyy 93 lakiesitystä. Yhteensä nämä esitykset ovat noin 310 000 sanaa, eli lähes tuhannen äidinkielen ylioppilasaineen verran. Muille kuin virkatyönä asioihin perehtyville esityksiin tutustuminen on kohtuuttoman raskasta. Myös paketista päättävien kansanedustajien olisi pystyttävä kiireen keskellä perehtyä esityksiin.
On mielestäni varsin kyseenalaista tehdä esityspaketteja, jotka ovat noin tuhteja. Palmulehto kertoo Uuden Suomen - joka varsin asiallisesti uutisoi asiasta muiden "vallan vahtikoirien" ollessa hiljaa - uutisessa myös seuraavaa:
Esitystä on ruotinut lähinnä
Piraattipuolue.
Kuva: Piraattipuolueen tunnus,
Piraattipuolue
Lakiesitys on niin laaja, ettei tähän pakettiin kukaan kansanedustaja jaksa perehtyä. He lukevat vain tiivistelmät ja äänestävät sitten niiden pohjalta. Tänne on piilotettu todella vakavia kohtia[.]
Mielestäni tällainen tilanne on huolestuttava, jos kansanedustajilta ei edes voi kohtuudella odottaa että he tuntisivat kaikki esitykseen kirjatut miinat. Eikä siinä, uskoisin että kansanedustajilla on muutakin tekemistä kuin selata liki 900-sivuinen¹ esitysnivaska läpi. Tällöin syntyy tilanne, jossa on äänestettävä osittain mututuntumalta, mikä on yhteiskunnallisesti vaarallinen uhka.

Pian voimme olla tilanteessa, jossa eri etujärjestöt runnovat lakiesityksiksi monituhatsivuisia eepoksia, joita kukaan ei edes lue, vaan luotetaan muiden luonnehdintaan sisällön laadusta. Näillekin esityksille varmasti erilaisia intressitahoja löytyisi, mutta en nyt ala tempaamaan tuulesta mielivaltaisia syytöksiä.

Millaisia uhkia esitykset sitten sisältävät erityisesti sähköisen tietoturvan ja yksityisyyden kannalta? Suurimpana uhkana pidän poliisille kaavailtua oikeutta ehkä jopa tarvittaessa murtautua tietojärjestelmään ja etsiä sieltä materiaalia - esitys puhuu etäetsinnästä. Tällaisella toiminnalla loukataan epäillyn lisäksi myös mahdollisesti monen muun - syyttömän - tietoturvaa ja yksityisyyttä, sillä en usko että on mitään pomminvarmaa keinoa eritellä, mikä materiaali kuuluu epäillylle ja mikä jollekin muulle.

Lausuntoluonnoksessa pidetään epäloogisena sitä, että "laite-etsinnän suorittamiselle olisi huomattavasti matalampi kynnys kuin tekniselle kuuntelulle". Jos näin todella on, lisääntyy poliisin mielivalta entisestään. Tänä päivänä tietokoneet kuitenkin sisältävät hyvin paljon henkilökohtaista ja arkaluontoista materiaalia käyttäjistään. Tällaisten yksityisten tietojen pakko-otolle pitäisi olla todella kovat perusteet sen sijaan että rimaa pyrittäisiin hivuttamaan alemmas. Kun vielä loukataan mahdollisesti lukuistenkin muiden oikeutta yksityisyyteen, olisi mielestäni kohtuullista että tietojen oton perusteena pitäisi olla vähintäänkin epäily taposta.

Itseäni huolestuttaa myös, mitä tiedoille tapahtuu sen jälkeen kun poliisi on rikoksen selvittämiseen tarvittavan materiaalin läpi kolunnut ja analysoinut. Jos todella tuomitaan rikoksesta, olisi kohtuullista että vain rikokseen suoraan liittyvä materiaali tuhotaan. Muu data tulee palauttaa omistajalleen tai omistajilleen. Myöskään poliisille ei saa antaa mielivaltaisia oikeuksia kahlata ihmisten kiintolevyjä läpi periaatteella "jos sieltä joku rikos paljastuisi". Lisäksi kun tutkinta on saatu päätökseen, tulee poliisin tuhota kaikki omat kappaleensa ei-relevantista datasta.

Lausuntoluonnos nostaa esiin myös huolen esitetystä oikeudesta "tekniseen laitetarkkailuun", mikä käytännössä voisi tarkoittaa esim. ohjelmallisen tai laitteisto-keyloggerin asentamista järjestelmään:
Ehdotetun pakkokeinolain 10:23 §:ssä olisi säädökset teknisestä laitetarkkailusta. Perustelujen mukaan laitetarkkailussa ei saa selvittää viestin tai tunnistamistietojen sisältöä. Toisaalta perustelujen mukaan teknisessä laitetarkkailussa saataisiin tutkia "laitteeseen tallennettuja asiakirjoja" ja selvittää tarkkailtavan salasanoja "näppäimistökuuntelulla". Perusteltu ovat tältä osin hämmentävät. Eikö asiakirjan sisältämän tiedon tai näppäimistöllä kirjoitetun tekstin seuraaminen ole nimenomaan viestien sisällön selvittämistä?
Lopuksi luonnos esittelee epäkohdan poliisille kaavaillussa oikeudessa asentaa vihamielisiä ohjelmistoja salaa tietojärjestelmään:
Ehdotetussa pakkokeinolain 10:26 §:ssä säädettäisiin muun muassa ohjelmiston asentamisesta tietokoneeseen. Käytännössä pykälässä annetaan poliisille oikeus tehdä salaisia tietomurtoja jopa verkon välityksellä. Poliisille ei pidä antaa tällaista oikeutta, koska se vaarantaa tietoturvan.
Jos poliisille annetaan
oikeus asentaa haitta-
ohjelmia salaa, ovat
ongelmat moninaiset
ja vakavat.

Kuva: Openclipart
Jos poliisi murtautuu tietojärjestelmään, loukataan törkeästi epäillyn ja muidenkin yksityisyyttä, mikä itsessään on varsin huolestuttavaa. Murtautumisessa ja ohjelmistojen sala-asentamisessa ei voida millään eliminoida sitä mahdollisuutta, etteikö se altistaisi järjestelmää myös rikollisille tietomurroille. Poliisin tehtävä ei kuitenkaan mielestäni ole altistaa edes rikoksesta epäiltyjä rikoksille, vaan päin vastoin suojella rikoksilta.

On varsin tekopyhää väittää, etteikö rehellisellä kansalaisella olisi mitään pelättävää. Hyvin harvassa on sellainen suomalainen, joka ei joskus olisi jotain lakia rikkonut. Siksi onkin pidettävä erittäin kirkkaana mielessä pakkokeinon käytöstä aiheutuvan vahingon ja siitä saatavan hyödyn välinen suhde.

PP:n ehdokas Lilja Tamminen
kirjoittaa esityksistä kovin
sanoin blogissaan.

Kuva: liljat.fi
Kun esitykset vielä sisältävät omituisia yrityksiä madaltaa poliisin kynnystä aiheuttaa tällaista vahinkoa niin epäillylle kuin sivullisillekin, ei voi kuin haukkoa henkeään ja toivoa että edes Piraattipuolueen tänään jättämä luonnos todella luetaan huolella ja näihin useisiin epäkohtiin puututaan.

Mainittakoon lopuksi niille, joita pitkä ja tylsä kirjoitukseni ei kiinnostanut, että aiheesta kirjoitti myös Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin ehdokas Lilja Tamminen varsin napakasti blogissaan.
--
On myönnettävä, etten itsekään noita esityksiä ole jaksanut kahlata läpi, joten joku nokkela voisi väittää lähdekritiikkini olevan retuperällä. Deal with it, tai kommentoi.
1) Olettaen, että arkkikoko on A4, johon mahtuu noin 350 sanaa.

Ei kommentteja :