Vanha sivusto

Tämä on vanha itQ.fi-sivusto, ja sisällön ylläpitäminen sille on lopetettu. itQ siirtyi WordPress-alustalle 6.6.2015.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kotiinsoittaminen on välillä ihan hyvä asia

Mietiskelin eräänä kauniina (tainno, ei tässä maassa taida sellaisia ollakaan, ainakaan tähän vuodenaikaan) päivänä, mitä tapahtuisi jos Asus Eee -kannettavani joutuisi hukkaan - tai even worse - varastettaisiin. Sen takaisin saaminen saattaisi olla jokseenkin hankalaa.

Näinpä päätin että koneeni saa luvan soittaa kotiin? kerran viidessä minuutissa. Tässä tapauksessa se ottaa yhteyden KServer-Secondary-kotipalvelimeeni ja välittää sille koneen ajan ja senhetkisen ulkoverkon IP-osoitteen jäljittämistä varten. Tämä kaikki tapahtuu CRON-työnä automaattisesti koko ajan, joka käynnistyskerralla. Luonnollisesti jos verkkoa ei ole saatavilla, ei kuvia myöskään siirretä.

Kuin pisteenä I:n päällä, koneeni web-kameraa käytetään tässä hyödyksi. (Pienen kikkailun jälkeen) sain sen ottamaan kuvan, johon nuo tiedot liitetään ja se sitten siirretään palvelimelle. Eee:n kamera pystyy jopa 640x480 -resoluutioiseen kuvaan, joten siitä saa jo varsin hyvin - suotuisissa valaistusolosuhteissa - selvää, kuka konettä käyttää.

Tuo kaikki on pakattu ohjelmistoon nimeltä KServer AntiTheft, ja sen voi ladata sen projektisivulta. Tein siihen palvelinkäyttöliittymänkin omaan käyttööni, ja tässäpä uusin kuva Eee:ltäni:

Oho, kuvaa ei saatu.

Uskoakseni noilla tiedoilla voisi jo toivoa koneen löytävän tiensä takaisin minulle, jos joku tyhmempi sen varastaa. Täydellistä turvaahan tämä ei tuo, mutta huomattava lisä kuitenkin. Kun vielä suojaa BIOS:in salasanalla ja estää käynnistymisen muualta kuin kiintolevyltä, ei koneeseen helposti asenneta muuta käyttöjärjestelmääkään päälle.

Vielä kun saisi tuunattua tuon web-kameran merkkivalon pois huomiota herättämästä, alkaisi paketti olla täydellinen.

maanantai 15. joulukuuta 2008

KServer 2008 Best Open Source -palkinnot

Tämän kuun aikana julkaisen listan niistä avoimen lähdekoodin ohjelmista, jotka ovat ansainneet omassa kategoriassaan mielestäni kunniamaininnan. Kategorioita on kaikkiaan viisi: paras (opetus/viihde)peli, paras multimediasovellus, paras tietoturvasovellus, paras web-sovellus ja paras linux-jakelu. Kuten kaikkien suurten palkintojen kanssa, myös tässä kerrotaan ehdokkaat. Ne ovat:
The Battle of Wesnoth, SuperTuxKart, Foobillard, OpenArena, Mednafen.
Kaffeine, Amarok, MPlayer, TiMidity, GIMP.
UFW, Firestarter, AppArmor, SELinux, TrueCrypt.
PhpBB, Gallery2, Moodle, Joomla!, SMF.
Ubuntu, Debian, PCLOS, OpenSuse, Fedora.

Kaikissa on toki mahdollisuus mustaan hevoseen, joten ehdotuksia saa ihan oikeasti laittaa sähköpostilla tai kommenteissa. Varsinaiset voittajat julistetaan joskus joulun jälkeen suomeksi ja englanniksi, ja voittajaohjelmistojen kehittäjille kerrotaan toki myös erikseen kohtalostaan.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Sayonara, sähköinen äänestäminen

IT-viikko uutisoi tänään Oikeusministeriön lausunnon (pdf) sähköisestä äänestämisestä Helsingin hallinto-oikeudelle. Samassa yhteydessä oli myös Oikeusministeriön selvitys (pdf) samasta aiheesta, mutta jätin sen lukematta uskomattoman pituutensa ansiosta. Lausunto lisäksi vastaa kritiikkiin melko hyvin. Muutamaan lausunnon seikkaan haluan kuitenkin kiinnittää huomiota:

Testaajien havainnosta, joka koski äänestyskortin ennenaikaisesta poistamisesta johtuvaa äänestyksen keskeytymistä, ei seurannut toimenpiteitä.

Niin, mitäpä siitä jos äänestäjä ei voi tajuta että jokin meni vikaan. En tajua, miten vaalisalaisuutta olisi haitannut vaikka sekunnin-kahden ajan ruudun koko mitalla lukeva, vilkkuva "VIRHE"-teksti (huomaa liki aidontuntuinen simulaatio!). Tällöin käyttäjä olisi varmaankin tajunnut, että jokin meni vikaan ja ehtisi sujuvasti sujauttaa kortin takaisin lukijaan ja yrittää uudelleen.

Myöskin paperikuitti äänestyksestä - vaikka ihan vaan siitä että se on suoritettu alusta loppuun - olisi mielestäni ollut paikallaan, Oikeusministeriö ei tässä ollut samoilla linjoilla:

Eduskunnan hyväksymään vaalilakiin ei – mm. vaalisalaisuuden säilymiseen liittyvistä syistä – sisällytetty säännöksiä paperitulosteen tai vastaavan antamisesta eikä äänestysjärjestelmässä siten pitänytkään olla tällaista toimintoa.

Varmasti vaalisalaisuus olisi tässäkin mennyt, mutta en vaan pysty tajuamaan että miten se mahtoi tapahtua. Jos joku keksii, niin antaa tulla palautetta vaan.

Merkintä siitä, että sähköinen äänestys on aloitettu -- onkin käytännössä sellainen, että sen pystyy saamaan esille vain järjestelmän toimittaja.

Tällaisia "merkintöjä" ei pitäisi olla, eikä järjestelmätoimittajalla (Tiedolla, entisellä TietoEnatorilla) muutenkaan pitäisi olla mitään pääsyä vaalituloksiin whatsoever. Myöskin herää kysymys, että mitähän muita vain Tiedon esiinkaivettavissaolevia tietoja järjestelmässä - eli Tiedon käsissä - mahtaa olla.

Voisiko Tieto halutessaan myydä vaikkapa listan jotakuta äänestäneistä tiedoista, joita ei ole vain OM:n saatavilla ts. jotka on piilotettu järjestelmään? Näistä "bonustiedoista" emme voi - kiitos liikesalaisuutena toteutetun äänestysjärjestelmän - ikinä päästä täyteen varmuuteen.

Nämä seikat eivät tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että koko homma olisi alunperinkin pitänyt toteuttaa avoimella lähdekoodilla, jotta jokaisella halukkaalla olisi oikeus auditoida järjestelmää mielinmäärin ilman salassapitovelvollisuuksia, kuten olen aiemminkin tässä blogissa kirjoittanut.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Musiikki osana laajakaistaliittymää, osa 2

Kirjoitin joku aika sitten DNA:n lanseeraamasta Musiikkilaajakaistasta, jossa siis käyttäjä pääsee lataamaan "ilmaiseksi" DRM-suojattua musiikkia DNA:n musiikkikaupasta. Samassa kirjoituksessani kerroin omasta konseptistani, jossa käyttäjä voisi ostaa laajakaistaansa lisäpalvelun, ja sen ansiosta ladata p2p-verkosta musiikkia mielin määrin niinkuin tykkää.

Techdirtin uutisen mukaan Warner Music on työstämässä hieman samanlaista konseptia. Heidän ideassaan yhdysvaltalaiset yliopistot voisivat kerätä opiskelijoiltaan musiikkiveroksi nimettyä korvausta, ja yliopisto luonnollisesti tilittäisi tämän summan tekijänoikeusjärjestöille. Tästä hyvästä musiikkiteollisuus tekisi sopimuksen olla haastamatta oikeuteen kampusverkossa musiikkia warettavia käyttäjiä.

Ideana tuo kuulostaa hyvältä, mutta eräs vika siitä pitäisi ensin korjata: Kaikkien pitää maksaa - kaikkien sopimuksen tehneen oppilaitoksen opiskelijoiden pitäisi maksaa tuota "veroa", myös niiden, jotka eivät käytä P2P-verkkoja. Oikeampi toteutusmalli olisi sellainen, että sopimukset tehtäisiin jonkin tahon (tässä vaikka sitten yliopiston) välityksellä oppilaskohtaisesti. Eli ne, jotka haluavat tällaista turvaa, maksavat. Näin kenenkään ei tarvitsisi maksaa oikeudesta, jota eivät tarvitse.

Myöskin ensisijaisen tärkeää tuollaisessa on saada kaikki musiikkifirmat mukaan, jotta käyttäjä säästyisi päänvaivalta, että mitä saakaan warettaa ja mitä ei. Palvelun tarjoamista ei myöskään kannata rajoittaa vain yliopiston kampuksella asuville, sillä Yhdysvalloista löytynee varmasti paljon muitakin asiakkaita.

Suomessa tällaista ei varmasti hetkeen nähdä, mutta Jenkeissä asiat tämän suhteen tuntuvat pitkästä aikaa menevän oikeaan suuntaan.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Musiikki osana laajakaistaliittymää

IT-viikon uutisen mukaan DNA on lanseeraamassa laajakaistaliittymää, jonka kuukausimaksuun sisältyy rajaton määrä musiikkilatauksia osasta DNA:n musiikkikaupan valikoimaa (Universal-levy-yhtiön artisteilta). Liittymä maksaisi nelisenkymmentä euroa kuussa, joten musiikkiveroa kertyisi tällöin 10-15 euroa.

Musiikkivalikoima on tässä tapauksessa kuitenkin varsin suppea, ja kaikki kappaleet ovat WMA-DRM10 -suojattuja, joten esim. Linuxilla sellaisten kuuntelusta ei kannata haaveilla. Näiden takia veikkaan, ettei tämä Musiikkilaajakaistaksi nimetty palvelu tule ikinä saavuttamaan merkittävää osuutta edes DNA:n laajakaistaliittymistä.

Rajoittamattomuus on hyvä asia, mutta mitä kuluttajat kaipaavat tähän vielä, on valtava kokoelma musiikkia kaikilta artisteilta, ja ilman mitään DRM-virityksiä hyvälaatuisena MP3-tiedostona (tietenkin myös OGG- ja FLAC-muoto pitäisi tarjota, mutta MP3 on hyvä kompromissi noin aluksi). Tuollaisesta palvelusta olisinkin valmis maksamaan vaikka sen 15 € ylimääräistä kuussa.

Millainen olisi sitten minun Musiikkilaajakaistani toimintamalli? Noh, tässäpä tulee:
  1. Kuluttaja tilaa laajakaistaansa erillisen lisäpalvelun, kutsuttakoon tätä vaikka latausoikeudeksi, josta maksaa 10 € kuussa.
  2. Kuluttaja saa näin ollen oikeuden ladata (ja jakaa) valitsemallaan tavalla (DC++, BitTorrent ...) musiikkia P2P-verkoissa niin paljon kuin haluaa. Levitys- ja ylläpitokustannuksia ei synny, sillä käyttäjät käyttävät laillisiksi tehtyjä laittomia verkkoja.
  3. Kuun lopussa kuluttaja raportoi Operaattorille, mitä musiikkia hän on ladannut (artisti, levy, kappale jne), jotta Operaattori voi tilittää tuon summan tekijänoikeusjärjestölle selvityksineen siitä, mitä musiikkia on ladattu minkäkin verran. Tilastot ovat luonnollisestikin anonyymejä.
  4. Tekijänoikeusjärjestö jakaa rahaa artisteille suhteutettuna "menekkiin". Rahantuloa ei voi estää.
Tällä tavalla jo 10 000 tilaajaa tuottaisivat vuodessa 10000×10×12=1 200 000 euroa. Niin, yli miljoona euroa siitä, että saavat ladata musiikkia omilla ehdoillaan. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Tässä on tietysti joitakin juridisia oikeuksia, eivätkä musiikkikaupat varmasti ilahtuisi ajatuksesta, mutta mikään este ei ole ylitsepääsemätön. Suosittelenkin tällaista toimintamallia kehitettäväksi valtion, ISP:iden ja tekijänoikeusjärjestöjen/oikeudenhaltijoiden kanssa niin, että kuluttajan - maksavan asiakkaan - ääni vaihteeksi painaisikin jotain.

--

PS. TietoEnator vaihtaa nimensä takaisin Tiedoksi. Erään IT-viikon uutista kommentoineen sanoin: "Tieto lisää tuskaa".

Apple ja vendor lock-in

Monien "muotitietoisten" suosikkiteknologiafirma Apple on jälleen kerran todistanut olevansa loppujen lopuksi melkoisen paha toimintamalliltaan. It-viikko uutisoi tänään tapauksesta, jossa iTunesin toiminnan analysoimiseen keskittynyt sivusto ajettiin Applen uhkailemana alas. Sivuston omistaja kun ei ole halukas taistelemaan suuryhtiön juristiarmeijaa vastaan.

Mitenkään uutta ei ole se, että Apple haluaa rajoittaa vehkeidensä toiminnan vain tietyille käyttöjärjestelmille ts. linuxisteille Apple on haistattanut muutakin kuin kukkasia aina ja ikuisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ollut este vaan hidaste iPodin käyttämiselle Linuxissa, sillä kehittäjät ovat iTunes-ohjelmaa analysoimalla löytäneet tavan käsitellä ainakin valtaosaa nykyisistä iPodeista. Tämän voi jokainen todeta kytkemällä soittimensa Amarokilla varustettuun Linux-työpöytään.

Mielestäni ei ole mitenkään asiallista - ei edes laillista - sanoa jollekin että "meidän ohjelman toimintatavoista ei sitten keskustella.". Saahan jokainen kirjoittaa vaikka 100 kirjaa Ladan moottorin toimintamalleista ilman että Ladalla on oikeutta mussuttaa siitä yhtään mitään kenellekään. Valitettavasti Yhdysvalloissa näin ei ainakaan teknologia-alalla useinkaan käy, vaan "uhat" uhkaillaan hiljaisiksi.

En ymmärrä, miten Applelle tästä syntyy haittaa. Apple ei kuitenkaan ole juurikaan kiinnostunut kehittämään iTunes-ohjelmastaan Linux-versiota saatika julkaisemaan soittimensa speksejä. Tällöin on mielestäni vähintäänkin oikeus ja kohtuus että käyttäjällä on oikeus käyttää haluamiaan keinoja saadakseen soittimensa toimimaan haluamallaan tavalla.

Itse olen jo pitkän aikaa ollut hyvin Apple-vastainen (vaikkakin tietokoneiden kotelot ovat ihan hienoja) juurikin sen takia, että Apple haluaa mahdollisimman pitkälle rajoittaa käyttäjän ja kehittäjän oikeuksia tehdä mitään Applen laitteilla. Eikä iPod ole ainoa rajoituksienalainen tuote: viime aikoina uutisissa on puhuttu paljon Applen tavasta päättää, mikä on soveltuvaa iPhonen sovelluskauppaan ja mikä ei, ja taktiikkana näyttääkin olevan se, että jos muun kehittäjän ajatus on tuotteistettavissa Applelle, se hyväksikäytetään ja sanotaan kehittäjälle että "sori, ohjelmasi löytyy jo tulevasta iPhonen softaversiosta, joka maksaa vain sen 100 taalaa.".